Se alkoi uteliaisuudesta – Asko Artamaa myi autonsa saadakseen ensimmäisen fagotin

artamaa2Lahdessa asuva Asko Artamaa, 72, on ollut jo kahdeksan vuotta eläkkeellä VR:n töistä. Hän oli mukana matkustajavaunujen suunnittelussa. ”Intercityn kaksikerroksiset vaunut ovat vähän niin kuin minun lapsiani”, hän kertoo. Mutta nyt emme mene juniin ja junanvaunuihin sen kummemmin, koska puhumme fagotin soitosta.

”Se alkoi uteliaisuudesta. Olin silloin 27-vuotias, asuin pääkaupunkiseudulla ja työkaverit puhelivat usein soittamisestaan Rautatien Soittajissa Helsingissä. Minulle kerrottiin, että soittokunnalla on klarinetti, jota kukaan ei soita, ja menin sitä kokeilemaan. Sitten kuulin soittokunnassa, että Helsingin Työväen Orkesterilla on fagotti, jota myöskään kukaan ei soita. Menin sitä kokeilemaan. Se soitin ei ollut oikein hyvässä kunnossa”, Artamaa kertoo.

”Minua neuvottiin menemään Radion sinfoniaorkesterin fagotistin Juhani Tapanisen juttusille. Hän neuvoi minua kysymään opiskelupaikkaa Hyvinkään musiikkiopistosta, jossa kollegansa Ojanperän Olavi eli Onska oli fagotinsoiton opettajana. Musiikkiopiston rehtori lupasi ottaa minut oppilaaksi, jos lupaan tulla soittamaan myös Hyvinkään Orkesterissa. Siitä se sitten lähti.”

artamaa3Ensimmäinen soitin oli Tarjanteelle tilattu

Asko Artamaan ensimmäinen oma soitin oli Posti- ja telelaitoksen pääjohtajalle Pekka Tarjanteelle alun perin tilattu, ja se oli viuluntekijä Risto Vainion hallussa. Fagotinsoittoa harrastanut Tarjanne ei ollut sitä sitten syystä tai toisesta ottanut. ”Se oli Mönnigin oppilasfagotti. Myin pois autoni, jotta sain sen!”

Ja innostus kasvoi. ”Menin parille musiikkileirille: Riihimäen musiikkileirille ja Forssan oopperaleirille. Siellä pääsin soittamaan italialaisen Gaetano Donizettin Ovikello-oopperassa. Silloin elettiin kesää 1982. Ovikellosta tuli lempioopperani, ja oopperamusiikki on muutenkin minulle hyvin mieluisaa. Menen Ovikelloa aina katsomaan, jos sitä jossain esitetään. Viimeksi olen nähnyt sen Kouvolassa”, Artamaa kertoo.

”Aluksi soitin pääasiassa Helsingin Työväen Orkesterissa, mutta kävin kokeilemassa myös Postin orkesterissa. Pisimmän jakson olen kuitenkin soittanut Kauniaisten Orkesterissa, 16 vuotta. Kauniaisten orkesterin mukana olen soittanut kahdessa Christoph Willibald Gluckin oopperassa. Lahden konservatorion orkesterissa olen päässyt 2010-luvulla soittamaan sekä Mozartin Taikahuilussa että Figaron häissä. Viimeisimpinä vuosina olen soittanut Helsinginkadun filharmonikoissa, jossa on saanut elämyksiä jopa joidenkin suurimpien ja tunnetuimpien orkesteriteosten kanssa.”

Vuonna 2004 hankin itselleni pitkäaikaisen haaveilun jälkeen oman kontrafagotin. Sitä olen opetellut soittamaan lähinnä Marika Toivosen ohjauksessa.

Amatööriorkestereihin rohkeasti mukaan vaan

”Ammattiin tähtääville soittajille en osaa antaa vinkkejä, mutta amatöörisoittajia kehotan menemään mukaan vaan – amatööriorkestereissa on usein pulaa soittajista, eivätkä vaatimukset ole niin korkeita kuin ammattipuolella. Yhteissoittohan on kaiken soittamisen suola”, Artamaa sanoo.

Toisen vinkin hän antaa oman surusävytteisen kokemuksensa pohjalta. ”Olen soittanut paljon puhallinorkesterissa vaskien edessä. Yhdessä Lahden konservatorion puhallinorkesterin harjoituksessa koin jopa kovaa kipua korvassa. Nyt kuuloni on heikentynyt siten, että minulla on vaikeuksia kuulla, mitä johtaja sanoo orkesterin edessä. Minun on ollut pakko lopettaa orkesterissa soittaminen. Nykyään yritän vielä sinnitellä puhallinkvintetissä.”

artamaa1”Pitäkää huolta kuulostanne. Käyttäkää korvatulppia aina kun mahdollista, sellaisia jotka eivät näy. Kontrafagotin olen jo myynyt pois. Nykyisestä Kreul & Moosmann -fagotista olen yrittänyt pitää hyvää huolta. Ja Lahdessahan on Suomen paras soitinkorjaajakin. Tarjoan omaani sitten uuteen kotiin, kun on sen aika.”

Miksi luulet, että sinut valittiin kunniajäseneksi?

”Olen ollut mukana SOFS:n eli Suomen Oboe- ja Fagottiseuran toiminnassa sen alusta alkaen: johtokunnassa jo monta vuotta ja jäsensihteerinäkin pitkään. Ehkäpä minut tämän ansiosta valittiin kunniajäseneksi.”

”SOFS:n ansiosta olen saanut tavata monia hienoja ihmisiä ja huippumuusikoita. Jo ennen seuran perustamista 1985 kävin usein Crusell-viikolla Uudessakaupungissa. Soitimme siellä ihan valtavasti kaikenlaista fagottiyhtyeille sovitettua musiikkia, myös paljon viihdemusiikkia. Olin silloin aika kateellinen siitä, kuinka vireää fagotistien meininki oli Turussa. Siellä vaikutti Jarmo Corcci Korhonen, joka on ollut Ojanperän Onskan lisäksi suurimpia innoittajiani”, Artamaa muistelee.

”Jatkan edelleen SOFS:n johtokunnassa. Katsotaan, kuinka kauan tarvetta on.”

Haaveissa on soittaa joskus ”Una furtiva lagrima”

”Ranskalaisen Camille Saint-Saënsin sonaatti fagotille ja pianolle on minun lempikappaleitani. Luulen, että se on monen muunkin fagotistin lemppari. Donizettin oopperassa Lemmenjuoma on valtavan hieno aaria Una furtiva lagrima, josta minulla on nuotti fagotille ja pianolle. Pikkasen on ollut mielessä, että jos pääsisin sen soittamaan Suomen Kamarimusiikkiseuran jossain illanvietossa”, Asko Artamaa kertoo.